Sunnuntain säveliä

Fun fact meidän perheestä: meillä ei ole ollut televisiota sitten kesäkuun 2012. Veljeni muutti silloin omilleen, ja vähän omaksikin yllätyksekseni tarjosin meidän telkkaria uuteen hyvään kotiin. ;) Turolle taisin kertoa asiasta vasta kun mölytoosa oli jo muuttanut, ja pienten vieroitusoireiden jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tämähän on aika kivaa! Myönnettäköön, että Turon suhtautumiseen vaikutti varmaan vähän se, että annoin samalla vihdoin luvan herran haaveissa kauan siintäneelle videotykille.

Klunks.

Tykki viritettiin budjettisyistä kattoon vasta melkein vuotta myöhemmin, ja yllätyksekseni miäkin olen tykästynyt siihen. Sitä ei tule koskaan pidettyä päällä turhaan, ainoastaan silloin kun jotain katsotaan. Ja varmasti suurin sydämeni vientiin vaikuttanut tekijä on ollut se, miten siistiä on katsoa keikkoja tuollaiselta isolta ruudulta! Keikkatallenteita löytyy meidän hyllystä ihan mukavasti, ja aika monena syysiltana olen odotellut Turoa kotiin jammaillen langattomat kuulokkeet päässä milloin minkäkin loistobändin musiikin tahtiin Velmun tuhistessa tyytyväisenä uniseikkailuissaan. Parasta tämä on ollut toki sen jälkeen, kun Ruu on innostunut äipän muuvsseista ja lähtenyt mukaan svengailemaan niin että vatsanahkani paukkuu. :)

Mumford & Sonsia olen toistaiseksi tyytynyt vain kuuntelemaan Spotifysta, mutta tämä kyseinen Live from Red Rocks -dvd olisi sellainen, jonka liittäisin omaan kokoelmaani enemmän kuin mieluusti! (Rakas Joulupukki...?) Voin kuvitella käpertyväni sohvan nurkkaan jättimäisen vauvavatsani kanssa, muutaman viltin alle, katselemaan vuoroin tätä ja vuoroin ulkona riehuvaa lumituiskua. Haaveilemaan, pohtimaan Ruun persoonaa ja sitä, mahtaako hänkin jonain päivänä nauttia yksinäisistä, pimeistä illoista, kun vain musiikki on seurana. Tai katsotaanko me jopa porukalla näitä samoja keikkoja, perivätkö lapset osan äitinsä musiikkimausta niin kuin minä omalta isältäni. ;)

Ja siis. Katsokaa mikä keikkapaikka! Mikä bändi! Mitä biisejä. Vou. Näiden klippien perusteella mun must-see bändien listallani on tällä hetkellä enää kaksi nimeä: Coldplay ja Mumford & Sons. Voi kunpa, joskus vielä!