Ruupertti/ina Möyriäisen odotus

( Kuva)

Ruun jo reilu puolivuotinen odotusaika on mennyt sekä ihmetyksissä että rutiinilla. Tuttuahan tämä kaikki on, kun Velmun odotus on vielä niin tuoreessa muistissa, mutta on niin kertakaikkisen selvää että odotan ihan eri vauvaa, että välillä menee konkarillakin sormi suuhun. Ruu on paljon Velmua rauhallisempi ja "sietävämpi", ja esimerkiksi antoi mun nukkua osittain vatsallani vielä reilu viikko sitten, 32. raskausviikolla! Mitä! Siskonsa olisi suivaantunut moisesta käytöksestä aikoinaan niin, että vatsanahkani olisi ollut potkusarjoista hellänä monta päivää. ;) Jotenkin olen kuitenkin saanut tästä tyypistä sellaisen käsityksen, että hän voi olla aika paljon menevämpi tapaus kuin Velmu oli vauvana. Me saadaan pian Turon kanssa kasvattaa silmät selkäänkin, kun Velmu saa Vilkas-kääpiön seurakseen. ;)

Raskausdiabetekselta, hurjalta pahoinvoinnilta, jatkuvilta mieliteoilta ym. olen tämän odotuksen aikana välttynyt aika mukavasti. Kesähelteet ja pitkät automatkat ovat aiheuttaneet oksenteluja, mutta ne eivät luonnollisesti olleet mitään Velmun viiden kuukauden päivittäiseen yrjöämiseen verrattuna. Hrr. Velmu on sairastellut loppukesän ja syksyn aikana jonkin verran, ja minä raskauden alentamalla vastustuskyvylläni olen toki imenyt sienen tavoin taudinaiheuttajat itsellenikin. Onneksi mitään Ruulle vaarallista ei ole matkan varrella mukaan tarttunut, ja enterorokon 1,5 viikon kidutuksestakin selvittiin vain neljällä huvenneella kilolla. Ihan ok sinällään, että tämän päivän neuvolakäynnillä koko raskausajan painonnousuksi kirjattiin 8,9 kiloa. Se on saman verran kuin Velmun koko odotusaikana, mutta eihän näitä saisi hei vertaillakaan! ;)

Pikkukenguru raskausviikolla 20+2.

Rakenneultrassa syyskuun alussa saatiin kokea pieni säikäytys, kun Ruun aivoista löytyi muutama pieni plexus chorioideus -nestekysta. Kontrolliultra-aika annettiin lokakuun lopulle, ja me lähdimme aika hämmentyneinä pois. Miä purin huoltani kiukuttelemalla Turolle siitä, että hän oli välttämättä halunnut kysyä vauvan sukupuolta, eikä "edes sitä sitten saatu selville edes veikkauksen tasolla nyyyyh", sillä Ruupertti/ina Möyriäinen kökötti ristittyjen nilkkojensa päällä polvet ristissä. Vilkutteli meille sentään (kts. yllä oleva kuva), ja kaikki oli muuten kunnossa, joten ihan sama oikeasti, mutta kun johonkin se kaikki hämmennys ja huoli oli saatava purkaa. :P Voinette kuvitella, ettei kukaan vanhempi halua kuulla, että lapsen päässä on kystia. Itku kurkussa kirjoittelin ultrakuulumiset tutulle äitiporukalle, ja sain taas kokea vertaistuen ihanuuden, kun kokemuksia jaettiin. Yksi terveysalan ammattilainen vielä tulkkasi miulle sen helpottavan tiedon, ettei kontrolliultraa olisi jätetty kahdeksan viikon päähän jos jotain suurempaa hätää olisi sikiöllä epäilty olevan.

Eikä sieltä sellaista onneksi löytynytkään. :) Ihana lääkäri kävi lokakuun lopussa sitten vielä läpi kaikki Ruun rakenteet ja antoi ultran lopuksi käskyn unohtaa, että mitään kystia oli koskaan ollutkaan. Sillä kertaa lähdettiin ultrasta ihan hiukan keveämmillä mielin! Sen jälkeen miun pesänrakennusviettini alkoikin nostella päätään, ja viimeiset viikot olen täällä raivannut kaappeja, vaatehuonetta ja varastoa hullun raivolla. Nyt on tehtävä, kun jaksaa! ;)

Myös raskaudesta nauttimiseen olen varannut aikaa ihan erikseen. Turon pitkien iltavuoroputkienkin keskellä olen jaksanut ottamalla omaa aikaa, ja toisaalta myös kahdenkeskistä aikaa Turon kanssa. Olen yrittänyt lyllertää ulos aina kun vähänkin voimia riittää, niin Velmun ja/tai Pellervon kanssa kuin ihan itseksenikin, syysmyrskyistä nauttimaan. Kohta se oma aika on taas vähäistä, ja pienenpieni ihminen miussa niin kovin kiinni, mutta tällä kertaa saatan jopa hiukan odottaa sitä. Tiedän, kuinka nopeasti se vaihe sitten hujahtaa ohi, halusin tai en.

Pakollinen peilikuva!! eli miltä rv 32+0 näyttää ulospäin.

Tänään on siis menossa rv 32+5, ja laskettuun aikaan on enää vain 51 päivää. Äkkiä nämä viikot tästä hupenevat, ja miä yritän kovasti pysyä menossa mukana :) Ei tässä taida mikään auttaa - kohta meillä on vauvva! <3