5.3.2013

We'd still be standing when all is said and done

  Taidan olla tässä kuvassa jo kaksikymppinen, mutta menköön. :)

Miäkin lähden nyt viimein mukaan tähän sosiaalisessa mediassa pyörineeseen haasteeseen, jossa kerrotaan itsestä sekä nykyhetkessä että menneisyydessä. Leijonalapsen äiti antoi mulle muisteltavaksi ehkä sen vuosista kultaisimman...

Kun olin 19:

Asuin: Espoossa pienessä opiskelijakaksiossa silloisen poikaystäväni kanssa. Muutin lapsuudenkodistani kolmen tunnin ajomatkan päähän neljä päivää viimeisen ylioppilaskokeen jälkeen, ja jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä aivan liian hätiköity päätös. Parisuhde oli kestänyt melkein kolme vuotta kaukosuhteena, ja se oli aivan loppuun nähty, mutta pitihän se lähteä kun sitä oli niin pitkään suunniteltu. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi niitä kokemuksia, jotka pääkaupunkiseudulla asuttujen vuosien aikana sain.

Olin: Epävarma tulevaisuuden suhteen. Hain pakolla opiskelemaan "jotain", ja pääsin sisään Helsingin Diakonia-ammattikorkeakouluun. Lykkäsin kuitenkin opintojen aloitusta vuodella, koska olin kirjoittanut työsopimuksen samana päivänä kun hyväksymiskirje pamahti postilaatikkoon.

Tärkeintä elämässä oli: Ystävät ja musiikki. Vietin iltoja ystävien kanssa jutellen sekä Messengerissä (lepää rauhassa!) että ihan kasvotusten kahviloissa ja baareissa. Muistan niin elävästi sen tunteen, että nyt olen aikuinen. Hah! Vaan kuuluupa tuokin vaihe olennaisena osana elämään. :) Jännityksellä odotan, hymähtelenkö viiden vuoden päästä nykyisen minäni meiningille.

Työskentelin: Makuunissa muutaman kuukauden ajan, ja lopun vuotta posteljoonina Espoossa ja Kauniaisissa. Nautin postipyörän polkemisesta ihan loputtomasti, ja vielä nykyäänkin aloitan yllättävän usein juttujen kertomisen sanoilla "Silloin kun miä olin postilla töissä..."

Halusin: Nähdä lempibändini livenä. Olla onnellinen. Koiran. Salaa seurustella Turon kanssa.

Pelkäsin: Epäonnistumista. Suunnitelmien kariutumista. Sitä, etten enää rakastanut miestä, jonka kanssa asuin, ja että jossain vaiheessa joutuisin myöntämään sen, ensin itselleni ja sitten muille. Yksinäisyyttä.


Nyt kun olen 24:

Asun: Valoisassa kolmiossa perheeni kanssa. Meillä on yksi violetti, yksi vihreä ja yksi keltainen seinä, muut ovat valkoisia. Ikkunoissa on Ikean puukaihtimet, enkä ikinä vaihtaisi niitä tavallisiin sälekaihtimiin. Huonekalut ovat eri paria eikä mikään mätsää, mutta täällä tuntuu kodilta. Sen kommentin saamme usein kuulla kodissamme kyläileviltäkin, ja se lämmittää joka kerta yhtä paljon. :)

Olen: Äiti, mamma ja vaimo. Isosisko. Ystävä ja luotettu. Lempeä härkäpää. Vähän epävarma, mutta tässä vuosien varrella sen verran koulittu, että pystyn psyykkaamaan itseni aika hyvin kaikkien epävarmuuksien yli. Haaveilija ja fiilistelijä.

Tärkeintä elämässä on: Tämä hetki, tässä ja nyt. En tahdo elää säästäen koko ajan jotain kymmenien vuosien päässä ehkä häämöttävää varten, vaan nauttia nykyhetkestä, toki pahan päivän mahdollisuuden mielessäni pitäen. Haluan haaveilla isoista ja pienistä jutuista, ja sitten yrittää tilanteen salliessa tehdä kaikista haaveista totta. Kliseistä, mutta niin totta!

Työskentelen: Kotiäitinä. Elokuussa painun takaisin opiskelemaan.

Haluan: Kasvattaa Velmusta hyvinvoivan ja reippaan tyypin. Pitää huolta perheestäni ja läheisistäni. Hoitaa miun ja Turon parisuhdetta niin, ettei meistä koskaan tule itsestäänselvyyksiä toisillemme. Lukea noin tuhat kirjaa ja kirjoittaa ainakin yhden. Juoda hyvää olutta, syödä hyvää ruokaa, rakastua liikkumiseen, ottaa viisitoista tatuointia, oppia laittamaan hiukseni kauniille nutturalle ja täydellisille kiharoille, pitää juhlia mitättömimmistäkin syistä,
vielä toisen biologisesti oman lapsen, ehkä adoptoida kolmannen. Löytää parhaimman ystävän

( Kuva )

ja oppia laittamaan maailman parasta kasvisruokaa. Matkustaa Islantiin, Australiaan ja Portugaliin, ehkä muutamaan muuhunkin paikkaan. Opetella surffaamaan ja soittamaan saksofonia, jos siltä joskus tuntuu. Yllättää itseni.

Pelkään: Menettämistä.

Jätä kommentti, jos haluat itsekin osallistua tähän mun valitsemallani iällä! :)

13 kommenttia:

  1. oi tää on kiva! mä haluan tehdä tän.

    ja tätä lukiessa tajuaa kuinka kauan ollaan oltu nettikavereita kun on saanut lukea kaikista jutuista mitä vuosien aikana on tapahtunut ja muistan vieläkin jotakin meidän tutustumisen alkuajan juttuja, mitä silloin teit ja missä elit :).

    Stu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka 20!

      Niin, me ollaan taidettu tutustua syksyllä (muistan että se oli loppusyksy!) 2005? Se oli varmaan sitä mun kovinta The Ark -fanitusaikaa, joten kävisi järkeen sitä kautta. :)

      Poista
  2. ihana tama, etenkin noi nykyhetken haluan-jutut. <3 makin haluan monta noista asioista!

    en kylla tieda, uskallanko itse tehda tata, saisin varmaan jonkun ihan kamalan ian jota en halua muistella julkisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kai noista aika moni on sellaisia ihan perusjuttuja, mitä suuri osa ihmisistä haluaa. Mutta simppelit haaveet on hyviä juttuja <3

      Haha, sano jos muutat mielesi! ;)

      Poista
  3. Oi tämä on niin paljon kivempi kuin se feispuukissa näkemäni versio! Tai ehkä se on vain kirjoittajasta kiinni ;) <3

    Ja olipa minustakin ihana lukea noita 19-vuotiaan Miran juttuja, kun tajusin että hei mehän ollaan tunnettu jo tuolloin ja olen etäisesti seurannut elämääsi ja miettinyt kuinka huippu tyyppi oletkaan ja että kunpa tutustuttaisiin paremmin! ^__^

    Laita vaan mullekki ikä. Tämä on kiva ja saanpahan syyn blogata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miä kuvittelin että tämä oli se sama! En ole vissiin hirmu tarkkaan lukenut niitä. :D Kiitos murunen!

      Te ette kyllä kukaan osaa käyttää tätä bloginimeä. :'D Ei se nyt niin justiinsa ole tosin, mutta hauskaa. ;) Tunne on ollut molemminpuoleinen noihin aikoihin ja varmaankin jo vähän aiemmin, ja olen superiloinen että ollaan tutustuttu paremmin tässä vuosien aikana!

      Arvoin vähän kuusitoista- ja seitsemäntoistavuotiaan Julesin välillä, mutta kallistuin lukuun 16!

      Poista
    2. Äää SORI! :D en siis todellakaan ole tajunnut edes aatella, että ne bloginimet voi olla ihan syystäkin! Yritän skarpata! Etten huutele täällä kohta Turoja ja Velmuja ja Pellervoja oikeilla nimillä (olen kyllä saattanu jo tehä senki -.-)

      Poista
  4. Mä en osaa kommentoida tähän muuta kuin että SYDÄN!

    Mullekin saa antaa iän. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän! Huutomerkki! Monta huutomerkkiä oikeastaan, koska ei nähdä tänäänkään, buhuu!

      17!

      Poista
  5. Uusi yritys ;)

    Mimsi, sie kirjotat niin hyvin <3

    Mieki haluan iän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän, sekä uusintayrityksestä että kommentista. <3

      Meinasin laittaa 22, mutta se ei nyt ehkä olisi ihan hirveän kaukana nykytilanteesta. :P Saat saman vuoden kuin mistä mä kirjoitin, eli 18!

      Poista

Kommentit otetaan ilolla vastaan. :)